Uusi postaus! Pidin kirjoittamisesta taukoa, sillä tuntui hyvältä antaa asioiden tekeytyä rauhassa. Lisäksi oli hyvä olla hetken aikaa tuottamatta tekstiä ulos. Maailmassa on jo niin paljon sisältöä, että jos tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa juuri nyt, kannattaa olla hiljaa.

Blogia on ollut mukava kirjoittaa, mutta samaan aikaan se on keskeyttänyt taiteellisen työn, vienyt siltä aikaa ja vaatinut pysähtymään tiettyyn kohtaan sitä analysoimaan. Päätin ottaa kirjoittamisen rennomin ja huomasin, että päädyin aloittamaan aina uudestaan palattuani blogin luo, sillä edellinen kirjoitus oli minulle jo vanhoja ajatuksia. Niin muutuvaista, kehämäistä ja tislautuvaa työskenteleminen ainakin minulle näyttää olevan.

New post! I took a break from writing because it felt good to let things happen in peace. In addition, it was good not to produce text for a while. There is already so much content in the world that if you feel that there is nothing to say right now, it´s a good choice to remain silent.

It has been nice to write the blog, but at the same time it has interrupted the artistic work, taken time from it and demanded to stop at a certain point to analyze it. When I decided to take it easy on writing I noticed that I always ended up starting again after returning to write the blog, because the previous writing was already old thoughts for me. That’s how changing, cyclical and distilling working seems to be, at least to me.

Olen havahtunut ja palannut siihen, miten intiimiä, ailahtelevaa ja purskeista taiteellinen työ voi olla, ja jos sen ei anneta elää omilla ehdoillaan, se alkaa näivettyä.

Analyyttinen ja ratkaisuhakuinen kausi on nostanut minulle tarpeen vähentää selittämistä. Taiteellinen työ kehittyy usein kehämäisesti esikäsitteellisten, ei-narratiivisten mielen tasojen ja tietoisen mielen vuorovaikutuksessa ja tuntuu hedelmällisemmältä antaa tämän vain tapahtua.

I’ve remembered and returned to how intimate, fluctuating and bursting artistic work can be, and if it’s not allowed to live on its own terms, it starts to wilt.

The past analytical and solution-oriented season has raised the need for me to reduce explaining. Artistic work often develops circularly in the interaction of preconceptual, non-narrative levels of the mind and the conscious mind, and it seems more fruitful to just let this happen.

Lisäksi taiteellista työtä ajaa usein eteenpäin positiivinen luova paine, joka saattaa lässähtää jos työstä jakaa paljon ulospäin. Aion siis kirjoittaa vähemmän.

In addition, artistic work is often driven forward by positive creative pressure, which may slow down if a lot of the work is shared externally too early. So I’m going to write less.

Olemme keränneet biologi Christina Elgertin kanssa valon vaikutuksia tutkivista tutkimuksista kokonaisuuden, josta pääsimme päättelemään valon yleisluontoisia vaikutuksia luonnon sykleihin.

Materiaalista saimme pääteltyä, että valo näyttää ohjaavan luonnon heräämistä keväällä sekä eläinten kevät- ja syysmuuttoa ja käymistä talvilepoon. Esimerkiksi saarnin, tammen, vuorivaahteran ja pyökin lehdet avautuvat aikaisemmin keinovalaistuilla alueilla ja himmeä valosaaste viivästyttää ruutumittarin talvilevon alkua, mikä voi heikentää sen talvesta selviytymistä.

Valo näyttää vaikuttavan myös eläinten ja hyönteisten pariutumis- ja pölyttämiskäyttäytymiseen. Saksalaisen tutkimuksen mukaan talitiainen, sinitiainen ja mustarastas alkavat laulaa aikaisemmin valaistuilla alueilla, vaikkei ajankohta olisi vielä parinmuodotukselle otollinen. Toisen, suomalaisen tutkimuksen mukaan valosaaste vaikuttaa purokatkan parinmuodostukseen ja lisääntymiskäyttäytymiseen. Nämä ovat vain esimerkkejä.

Talvisin erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa esiintyy lunta, valosaaste aiheuttaa sky glow efektin, joka häiritsee niin ihmisten kuin eläintenkin biologista vuorokausirytmiä. Keinovalo vaikuttaa tosiaan myös ihmisenkin hormonitasapainoon ja mielialaan, erityisesti melatoniinin tuotantoon ja säätelyyn, mikä voi aiheuttaa erilaisa terveysongelmia.

Monet eläimet rytmittävät myös muuta toimintaansa ja suunnistavat kuun valon mukaan, jonka havaitsemista valosaaste selvästi tutkituilla lajeilla häiritsee. Tällaisia ovat muun muassa monet yökköset ja muut yöaktiiviset hyönteiset, joiden hormonaalisia muutoksia, parinmuodostusta ja suunnistusta kuunvalo säätelee.

Together with the biologist Christina Elgert, we have collected a whole of studies investigating the effects of light, from which we were able to conclude some general effects of light on the cycles of nature.

From the material we concluded that light seems to guide the awakening of nature in the spring and the spring and autumn migration of animals and their hibernation. For example, the leaves of ash, oak, mountain maple and beech open earlier in artificially lit areas, and .ight pollution delays the start of winter dormancy of Chiasmia clathrata butterfly, which can weaken its survival through the winter.

Light also seems to affect the mating and pollination behavior of animals and insects. According to a German study, great tit, blue tit and blackbird start singing earlier in illuminated areas, even if the time is not yet suitable for mating. According to another Finnish study, light pollution affects the pair formation and reproductive behavior of the Gammarus pulex shrimp. These are just examples.

In winter, especially in the northern hemisphere where there is snow, light pollution causes the sky glow effect, which disturbs the biological circadian rhythm of both humans and animals. Indeed, artificial light also affects a person’s hormone balance and mood, especially the production and regulation of melatonin, which can cause various health problems.

Many animals also rhythm their other activities and orient themselves according to the light of the moon, the detection of which is clearly disturbed by light pollution in the studied species. Such are, for example, many moths and other nocturnal insects, whose hormonal changes, pair formation and orientation are regulated by moonlight.

Christina muistutti, että valo ei ole ainoa luonnonmuutoksia ohjaava tekijä vaan esimerkiksi lämpötila vaikuttaa syklisiin luonnonmuutoksiin. Luonnon kehämäinen vuodenkierto on kompleksi kokonaisuus, jota ei välttämättä voi jakaa yksittäisiin vaikuttimiin.

Valosaaste näyttäisi kuitenkin olevan eräänlainen piste iin päälle ihmisen epätasapainottavissa vaikutuksissa luontoon. Se pidentää kasvukautta ja muuttaa luonnon rytmiä niin, että toisistaan riippuvat organismit eivät välttämättä ole hereillä samaan aikaan.

Näyttäisi siltä, että luonnollinen päivänkierto on hienovarainen, mutta elintärkeä, säätelevä ja ohjaava tekijä lukemattomissa toisiinsa linkittyvissä luonnonmuutoksissa. Sen häiriintyessä esimerkiksi valosaasteen vuoksi, lukemattomat, toisiinsa linkittyvät luonnonmuutokset vinoutuvat ja epäsynkronoituvat.
Nämä muutokset ovat niin hienovaraisia, ettei niitä tavallinen tallaaja välttämättä huomaa ilman syvempää tutkimista. Ne ovat silti todellisia ja oletettavasti myös kasautuvia, eli pidemmällä aikavälillä aiheuttavat haittaa esimerkiksi lajikatona.

Keinovalo tuntuu tosiaan symboloivan aikamme hienovaraista luonnosta vieraantumista ja pintapuolisesti harmittomalta tuntuvaa, loputtoman päivän tavoittelua, joka vaivihkaa niksauttaa organismin luonnollisen ja vakauttavan sisäisen rytmin niin, ettei se enää tiedä mikä on totta, missä on pohjoinen ja etelä.

Christina reminded that light is not the only factor that controls natural changes, but for example temperature affects cyclical natural changes as well. Nature’s circular annual cycle is a complex entity that cannot necessarily be divided into individual factors.

However, light pollution seems to be the icing on the cake in the imbalanced effects of humans on nature. It lengthens the growing season and changes the rhythm of nature so that interdependent organisms are not necessarily awake at the same time.

It would seem that the natural diurnal cycle is a subtle but vital, regulating and guiding factor in countless interconnected natural changes. When it is disturbed, for example due to light pollution, countless interlinked natural changes become skewed and out of sync.
These changes are so subtle that the average treader may not notice them without a deeper investigation. They are still real and presumably also cumulative, i.e. in the longer term they cause harm, for example, as loss of entire species.

Artificial light seems to symbolize our time’s subtle estrangement from nature and the seemingly harmless pursuit of an endless day, which slowly disrupts the natural and stabilizing internal rhythm of the organism so that it no longer knows what is true, where is north and south.

Syklisyys näyttää asettuneen nyt teemaksi niin työn aiheena kuin sen metatasollakin. Tulevat teokset seuraavat päivittäistä auringonkiertoa taivaalla ja merkitsevät vuodenkierron merkkihetket symbolisesti. Metatasolla olen työssäni saanut muistutuksen siitä, miten taiteellinen työ elää sykleissä, joissa vuodenkierron tapaan on kasvun, kukoistuksen ja intohimoisen luomisen kausia, jotka jossain vaiheessa taittuvat eräänlaiseen mätänemisen ja levon ajanjaksoon, josta voi omanlaisensa kuoleman kautta nousta taas kohti uutta inspiroitunutta elämää.

Cyclicality seems to have become the theme now, both as a subject of the work and a theme on its meta-level. The works in progress will follow the daily cycle of the sun in the sky and mark the key moments of the yearly cycle symbolically. On a meta level, in my work, I have been reminded of how artistic work lives in cycles, where, like the cycle of the year, there are periods of growth, flourishing and passionate creation, which at some point fold into a kind of rotting and rest period, from which, through a kind of death, it rises again towards a new inspired life.

Valosaasteen vaikutuksien tutkiminen, globaalista lajikadosta ja tämänhektisistä sodista lukeminen on väistämättä saanut miettimään myös paljon sitä onko ihmisissä kollektiivisella tasolla potentiaalia kasvaa vastuullisiksi aikuisiksi. Miten saisimme keskeytettyä globaalin ekokatastrofin ja sulasta hulluudesta aiheutuvan silmittömän kärsimyksen? Nämä ovat tietenkin niin komplekseja kysymyksiä, ettei minulla voi olla niihin kokonaista vastausta.

Mutta tämä sama syklinen, kehämäinen muutoksen prosessi on myös miten ihminen muuttuu. Minulle tuo toivoa, että meissä on sisäänkirjoitettuna kyky syvään muutokseen, transformaatioon. Siitä enemmän kenties seuraavassa postauksessa.

Studying the effects of light pollution, reading about global extinction and current wars has inevitably made me (and probably many others) think a lot about whether people have the potential to grow into responsible adults on a collective level. How can we stop the global eco-catastrophe and the blinding suffering caused by molten madness? Of course, these are such complex questions that I cannot have a whole answer to them.

But this same cyclical, circular process of change is also how people transform. It brings me hope that we have this ingrained ability to become inherent in us. Maybe more on that in the next post.