Projekti alkaa ☼ Project starts

Projekti alkaa   ☼   Project starts

Phototaxis -projekti alkaa. Sen tavoite on luoda luontoon sijoittuva teoskokonaisuus, joka hyödyntää valoa. Projektiin kuuluu myös tämä blogi, johon päivittelen projektin vaiheita, luonnoksiani ja ajatuksiani. Blogin kirjoittaminen on minulle uusi juttu, johon minulla ei ole vielä vakiintunutta tyyliä tai tapaa ja siksi pysyn avoimena sen suhteen, millainen blogista muotoutuu. Tervetuloa mukaan ㋡

Blogi tuntui sopivalta ajatukselta sillä aloitan uuden hankkeen, johon liittyy taustatyötä ja pohdintaa, joka voi olla hauska koota kronologiseksi matkaksi.

Usein taideprojekteista tulee näkyville vasta lopputulos, johon on päädytty useamman mutkan kautta. Taide ei synny tyhjiössä, vaan kompleksissa vuorovaikutuksessa ihmisten, ilmiöiden ja ympäristön kanssa. Aikaisempiin projekteihini on liittynyt hämmennystä, ristiriitoja, oivalluksia, keskusteluja ja ohjausta, sekä tärkeitä yhteistöitä. Blogin tavoitteena on olla kurkistusikkuna tähän vuorovaikutukseen. Harjoitan blogin kautta myös keskeneräisyyden, etsinnän ja siten haavoittuvuuden ja tietämättömyyden jakamista.

Phototaxis project begins. Its goal is to create works of light art set in nature. The project also includes this blog, where I update the stages of the project, my sketches and thoughts. Writing a blog is a new thing for me, and I don’t have an established style or habit for it yet, so I´ll keep an open mind about how the blog will turn out. Welcome aboard ッ

A blog seemed like a suitable idea because I’m starting a new project involving background work and reflection, which could be fun to compile into a chronological journey.

Often the only part of an art project that is shown is the end result, which has been reached through several twists and turns. Art is not born in a vacuum, but in a complex interaction with people, phenomena and the environment. My previous projects have involved confusion, contradictions, insights, discussions and guidance, as well as important collaborations. This blog aims to be a window to that interaction. In addition, through the blog, I also practice sharing incompleteness, and thus vulnerability and ignorance.

Myria II
hitsattu ja hiottu teräs, elektroniikka / welded and sanded steel, electronics
Geminal
@ Oksasenkatu 11, heinäkuu / July 2021

Olen tehnyt valoa hyödyntäviä teoksia useamman vuoden ajan. Valoveistokseni ja piirustukseni ovat kurottaneet kohti luontoa puolidystooppisina ja teknologisromanttisina olioina ja kuvina, ikään kuin teollisesta ja jälkimodernistisesta maailmasta siinneennä vekkulina varjomateriaalina tai uusina elämänmuotoina, jotka pyrkivät heijastelemaan luontoa, onnistuen siinä vain outoutetulla tavalla. Teoksissa on ollut etäännytetty tuntu, veistosten muodot ovat olleet yksinkertaisia ja tyyliteltyjä, valopiirustukset kuin näkymäisiä unikuvia, impressioiden, muistikuvien ja käsitteiden epäselviä kerrostumia.

Tuntui kuin teokseni osin viittaisivat maailmaan joka joskus on ollut, johonkin arkaaiseen yhteyteen luonnon ja auringon kanssa ja toisaalta loisivat scifimäistä kuvaa tulevaisuudesta, jossa luonto on läsnä enää muistoina, viittauksina ja heijastumina. Teoksissani on ollut siis samaan aikaan kaipaus yhteyteen, muistamiseen, ja kuitenkin etäännytettyä viileyttä.

I´ve been creating light utilizing works for several years. My light sculptures and drawings have reached out towards nature as semi-dystopian and techno-romantic objects and images, like industrial and post-modernist shadow material or new forms of life that try to reflect nature but succeed in it only in an estranged way. The works have had a distanced feel to them, the shapes of the sculptures have been simple and stylized, the light drawings like dream images, unclear layers of impressions, memories and concepts.

It seemed as if my works partly referred to a world that once was, to some archaic connection with nature and the sun, and on the other hand created a sci-fi image of the future, where nature is only present as memories, references and reflections. There was a longing for connection, remembering, and yet a distanced coolness at the same time.

Conjuction (the kiss)
maalausneste kahdelle päällekäiselle paperille, teräs / painting medium on two papers, steel
84 x 60
Living creatures
@ Vaasan taidehalli / Vaasa Art Hall 2021

Edellisen näyttelyni jälkeen, joka pidettiin Oksasenkatu 11 – galleriassa Helsingissä heinäkuussa 2021, tunsin, että haluan uuden sisätiloihin sijoittuvan näyttelyn sijaan lähteä etsimään valon avulla kohti sitä yhteyttä, johon teokseni ovat selkeästi kaivanneet. Kyllästyneenä jälkimoderniin apatiaan päätin, että on aika avautua tietoiselle vilpittömyydelle ja kurottaa kohti luontoa.

After my previous exhibition, which was held at the Oksasenkatu 11 gallery in Helsinki in July 2021, I felt I wanted to use light to look for the connection that my works had clearly longed for, instead of making another exhibition indoors. Fed up with postmodern apathy, I decided it was time to open up to conscious sincerity and to reach out towards the nature.

We must liberate ourselves from the inertia resulting from a century of modernist ideological naivety and the cynical insincerity of its antonymous bastard child.

Luke Turner

Tutkija, professori Laura Perreira Witwatersrandin yliopistolta luennoi Helsingin yliopiston järjestämillä Sustainable Science daylla 18.5.2022 keynote puheenvuoronsa otsikolla Imagining transformative futures in the Anthropocene. Hän pohti luennollaan, muun muassa, miten uusien narratiivien luominen ja luonnon kanssa kommunikointiin pyrkiminen ovat keinoja rakentaa luovasti kestävämpää tulevaisuutta ja kuinka scifi on esimerkillinen keino luoda uusia narratiiveja. 

Perreira nosti esiin sen, kuinka olemme dystooppisten tulevaisuudenkuvien ympäröimiä ja kuinka tämä ei välttämättä ole rakentavaa. On tärkeää luoda uusia, positiivisia, utopistisia narratiiveja, joista voimme inspiroitua luodessamme uusia tulevaisuuksia.

Researcher, professor Laura Perreira from the University of the Witwatersrand gave a keynote speech entitled Imagining transformative Futures in the Anthropocene at the Sustainable Science days organized by the University of Helsinki on 18 May 2022. In her lecture she discussed, among other things, how creating new narratives and striving to communicate with nature are ways to creatively build a more sustainable future, and how sci-fi is an exemplary way to create new narratives.

Perreira highlighted how we are surrounded by dystopian images of the future and how this is not necessarily constructive. It is important to create new, positive, utopian narratives that can inspire us when creating new futures.

Encounter, 2021
hitsattu ja hiottu teräs, elektroniikka / welded and sanded steel, electronics
Geminal
@ Oksasenkatu 11, heinäkuu / July 2021

Tätä toiveikasta utopian aaltoa peilaten Phototaxiskin lähtee käyntiin. Projektin tarkoitus on siis lähestyä luontoa ja etsiä yhteyttä valon ja taiteen kautta. Lähtökohta on kenties paradoksaalinen, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset kertovat siitä, kuinka keinovalo pääasiassa häiritsee luontoa. On siis edettävä nöyrästi ja tunnustellen.

Mirroring this hopeful wave of utopia, Phototaxis gets started. The purpose of the project is therefore to approach nature and seek connection through light and art. The starting point is perhaps paradoxical, because studies conducted in the last ten years show how artificial light mainly disturbs nature. Thus, one should proceed tentatively.

Domino
maalausneste kahdelle päällekäiselle paperille, teräs / painting medium on two papers, steel
84 x 60
2019

Perreiran keynote löytyy täältä (12:30 →) / Perreira´s keynote (from 12:30 →)
https://www.youtube.com/watch?v=h8rrCvnkN2Q

The end of night
https://aeon.co/essays/we-can-t-thrive-in-a-world-without-darkness

Metamodernist manifesto (Luke Turner)
http://www.metamodernism.org/

Leave a Reply

Your email address will not be published.